Pressikuvat

Napsauta thumbnailia ladataksesi kuvan korkearesoluutioisena.

Kyösti Mäkimattila - Kuulumiset

Kyösti Mäkimattila Avoin kirje Yle Radio Suomen Musiikkipäällikölle 18.10.2017 Hei! Minua on alkanut enenevässä määrin ihmetyttää rakkaan, osaomistamani radion musiikkilinjaus. Siksi jäänkin uteliaana odottamaan vastaustanne, jotta viisastuisin asiassa. Esitän kysymykseni perustaen sen lukuisiin saamiini yhteydenottoihin, sekä toistuviin keskusteluihin, joita käyn esiintymisteni (n. 200/v) yhteydessä ympäri maan. Edustan kysymykselläni myös suurta osaa “maan hiljaisista”, joiden tapoihin ei kuulu kyseenalaistaa mitään ylempää mahtia, saati lähestyä tällaista (Yle), vaan jotka vain jättävät radion avaamatta. Tälle ikäluokalle, jolle radio ja nimenomaan Radio Suomi on ollut pitkien päivien mahdollisesti ainoa kumppani, kanavanne on viime vuosina muuttunut vieraaksi ja musiikkisisällöltään täysin käsittämättömäksi. Puhun siitä ristiriidasta, mikä on kanavallanne korviinpistävä. Asiaohjelmat, uutistoimitus ja ajankohtaisohjelmat ovat laadukkaasti ammattilaisten toimittamia ja tuottamia, mutta ohjelmien lomassa soiva musiikki jotain aivan muuta, kuin suoraan kaupallisten toimijoiden tehosoittolistoilta. Aivan kuin tietoisesti lyötäisiin korville sitä varttuneempaa kuulijakuntaa, jolle itse ohjelmat on suunnattu. Tulee mieleen, että eläkkeestä maksettu Yle-vero olisi jotenkin vähempiarvoinen. Muutama valonpilkahdus toki löytyy, mutta silloinkin kyse on yksittäisistä ohjelmista. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Puhun musiikista, joka on soinut suomalaisten sydämissä useiden sukupolvien ajan, nurkkatansseista iltamiin, lavatansseista viihdekonsertteihin, kuppiloiden jukebokseista autoradioiden c-kasettisoittimiin. Tämä suomalaisten omaksi kokema iskelmämusiikki, jota tanssilava- ja viihdekonserttiartistit edelleen antaumuksella esittävät ja rakkaudella levyttävät on ulosrajattu systemaattisesti kanavanne päivittäisestä soitosta. Soitetuimpien listaa, tai jokaviikkoisia uutuuksia selatessani törmään samaan: vanhempi väestönosa on unohdettu täysin. Ajatukseni on, että nuoriso kyllä löytää oman mielimusiikkinsa erilaisilta palvelimilta, mutta aikuisväestö, (yli 50-vuotiaita on 2 miljoonaa) jolle radio on se tutuin ja tärkein “palvelin”, olisi oikeutettu omaan musiikkiinsa. Kysynkin: Voisiko Yle Radio Suomi olla sellainen, jonka musiikin parissa voisin tuntea kanavanne olevan myös minun radioni? Kunnioituksella, Kyösti Mäkimattila, iskelmälaulaja
Kyösti Mäkimattila Lokakuisen ehtoon Semmost me tosa Samulin kans kuukauren ensmäisel keikal hunteerattii, ett ens kuuj jälkee oj jo melkeij joulu. Aika hianoo. Mää tykkään joulust. Taik oikiastas mää tykkään joulus niist asioist, mikkä on mum miälest mukavii. Ja niit on sittenki voittopualisest. Mennäviikko oli yht ilotulitust. Kreissil oli iham miälettömän kivat pari risteilyy. Ensmäisel, ko oli Suuri Tanssiristeily, ni meil oli päiväl siäl semmone runohetki. Niit mää tykkään tehr. Turo ja Julle on sensortin romantikkoi, ett hel loivat juur oikiallaisii äänimaisemii sins sekkaan. Sit vaihrettii vaa satamaa ja paattii, Silja Euroopal ko oli toi Iskelmäristeily. Me oltiin siäl Neljänsuaran kans ja sennyt arvaa, ett ilmas oli tiätyllaist suurtanssiaismeininkii. Mää arvostan heit, monestaki syyst, mut varsinki sen takia, ett hek kulkee iha omaa latuas täsä touhus. Ja kaikki, jokka hiukanki jostain jottain ymmärtää, ni tiätää, ett larunavaajal on ain kova homma. Perjantain meil oli päättäjäistanssit Kapakammäel, siäl mein kans oli Sinitaivas, joka on mun yks suasikeist. Talov väki tarjos viäl vähä saakelenkomian ilotulituksen, ni ei voikko olk kiitolline, ett pääsi tonnekki mukkaa. Lauantain mul oli kolme piänt keikkaa. Ensin mää kävin häis, sit synttäreil ja ehtool viäl Valaksen päättäjäisis. Kantolanneija ja Omeka oli mein kans vuarottelemas. Mää olen ain arvostanu heittii. Heis on semmost omekamaist tarkkuut. Om muute pakko sannoo, ett koko ehtoon oli jotenki mukavan kulpivaine tunnelma. Kyl täälpäinki Suamee näköjää uskalletaa näyttää, ett nymmullon hyvä fiilis. Lokakuu on semmonen taitekkuu. Syksy koittaa ottaa otteesees. Mein yks kateist, eli Kerttu (Teppo) jäi autonal ja mel laitettii hänet tohon pihamaal viimesil unil. Otti muute yllättävän kovil. Mut tuli siin sit käytyy taas kerran perikunnan erustajien kans syvälline keskustelu elämän rajallisuurest. Ett me ollaan tääl vissiin vaan tämän yhren kerran. Senko muistais ain. Ens viikko näyttää moneltappaa hianolt. Mää orotaj jo montaalai, enkä ans syksyl periks. En yhtää. Olkaa valoi toisillenne. K.

Videot

Kyösti Mäkimattila - Yössä soi Americano
Kyösti Mäkimattila - Pieni kukkanen